Olen niin väsynyt, että yritän kiteyttää viimeisen viikon yhteen pikkuruiseen listaan. Ottaisinko ihan ranskalaiset viivat käyttöön? Hävettää vähän, mutta hätä ei lue lakia. Ensi kerralla, kun kirjoitan, olen taas virkeämpi ja käytän kokonaisia virkkeitä. Aha, tässä voikin käyttää pallukoita! Hyvä on sitten.
- Poikaystävä tuli ja meni. Oli todella ihanat neljä päivää. Ikävöin jo.
- Hän toi mukanaan musiikkia, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Tänään fiilistelin Aimee Mannin tahtiin. Kuulosti hyvältä pitkästä aikaa.
- Poikaystäväni visiitin aikana söimme kuin syömisessä ei olisi mitään ihmeellistä tai vaikeaa. Normaalia ruokaa, normaaleja määriä, normaalilla aikataululla.. Kun hän on paikalla, heittäydyn mukaan tuohon normaaliuteen ja minustakin tuntuu normaalilta.
- Hänen lähtönsä jälkeen ruokailutapani heilahtivat normaalista hieman kyseenalaisen puolelle, mutta ihan pohjalle en ole romahtanut. Olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt itselleni kunnollisia aterioita. Harmi vain, että ruoan jälkeen minulle on maistuneet myös karkit, suklaa, keksit ja muut. Eli tällä haavaa vetelen antaumuksella ekstrakaloreja, joita tietysti kadun heti viimeisen nielaisun jälkeen. Miksen osaa syödä?! Niin masentavaa.
- Töissä on aika raskasta tällä hetkellä ja olen melko väsynyt. Siis ihan yleisesti, eli muulloinkin kuin juuri nyt. Voi olla, että väsymykseen noita suklaapatukoitakin ahdan, mutta mitäpä minä tiedän, kun en erota tavallista mielitekoa syömishäiriöisen himosta.
Eipä kai tässä muuta kovin tähdellistä ole ollut. En enää pysy hereillä. Alan nähdä rivit kahtena.