En ole kirjoittanut aikoihin, koska voin huonosti. Henkisesti siis. Niin no, sen seurauksena myös fyysisesti. Pulssi on koholla, hengitys tihenee ja vatsassa lepattaa tuhat perhosta tämän tästä. Toissapäivänä ajoin itseni niin voimakkaaseen alakuloon, että minua alkoi huimata. En myöskään pysty nukkumaan. Se ei tietenkään mielialaa paranna, kun kroppa vetelee säästöliekillä päivästä toiseen. Eli aikamoisessa oravanpyörässä vipellän. Syitä en jaksa puida ollenkaan, todettakoon vain, että jonkinmoinen kriisi tässä on meneillään. Syömisongelmani eivät ole ainakaan tilannetta auttaneet, joskaan ne eivät ole myöskään ongelmieni kärkipäässä juuri nyt. Olen pihalla kuin lumiukko. Jokainen elämäni osa-alue on joutunut rankan kyseenalaistamisen kynsiin, mutta siitä huolimatta en ole keksinyt ratkaisua mihinkään pulmaani. Yhtäkkiä en vain osaa olla enkä tiedä, mitä haluan. Päällimmäinen tunne on epätoivo, sillä tuntuu pahalta, mutten tarkalleen tiedä, miksi. Näin ollen on hiukan vaikea lähteä tilannetta korjaamaankaan. Itse asiassa tunnistan kyllä osan ongelmistani, mutta kun en tiedä, kumpi tuli ensin, muna vai kana. Johtiko Ongelma A Ongelma B:hen vai toisinpäin. Johan menee sekavaksi. Pitäisi varmaan yrittää nukkua, mutta ajatuskin ahdistaa, kun tiedän, ettei siitä kuitenkaan mitään tule. Toisaalta, tämä taitaa olla niitä juttuja, joissa ei ole kovin suurta menettämisen riskiä. Jos historia toistaa itseään, tuijottelen varjoja katossa muutaman tunnin, simahdan, nukun koiranunta, kunnes lopulta avaan silmäni kello 5.40 ja olen yhtä hereillä, kuin kolmen kahvikupillisen jälkeen. Jotkut nukkuvat huonomminkin.
Sivu latautuu